Anodisoitu alumiinilevy rakentamiseen ja kuljetuksiin

Kuinka anodikalvo muodostuu

Anodisointi on elektrolyyttinen konversioprosessi. Alumiiniosa tehdään anodiksi happamassa elektrolyytissä, yleensä rikkihapossa, ja ohjataan ohjattua virtaa, kunnes pinnalle kasvaa oksidikalvo. Koska kalvo on muunnettu metalliksi levitetyn pinnoitteen sijaan, se on kiinteä osa alustaa: siinä ei ole rajapintaa delaminaatiolle eikä kalvoa, joka voidaan kuoria reunasta. Kalvo kasvaa myös pintaan ja siitä ulos, joten suunnilleen puolet sen paksuudesta on alkuperäisen peruspisteen alapuolella ja piirustuksessa on tehtävä mittavarat.

Prosessi ei ole yksittäinen resepti. Tyypin II rikkianodisointi tuottaa kirkkaan, kohtalaisen kovan kalvon koriste- ja arkkitehtuurityöhön; kova-anodisointi, joka tunnetaan nimellä tyyppi III, tuottaa paksumman ja paljon kovemman kalvon kulutussovelluksiin; ja kromihappoanodisointia käytetään silloin, kun vaaditaan vähimmäisväsymislujuuden menetystä tai tiettyä ilmailualan pätevyyttä. Nämä tyypit on määritelty MIL-PRF-8625:ssä.

Paksuusluokat ja ne määrittävät standardit

Luokan määrittäminen mikroniluvun sijaan on arkkitehtuurityössä hyvä käytäntö, koska luokka kantaa mukanaan valotus- ja testivaatimukset. Kalvon paksuus varmistetaan ei--hajoavasti pyörrevirralla ASTM B244:n mukaan tai tuhoavasti irrottamalla ja punnitsemalla ASTM B137:n mukaan, ja tiivistyslaatu varmistetaan ASTM B680:n happo-liukenemismenetelmällä, joka on testi, joka tarttuu -suljetun kalvon alle ennen kuin se epäonnistuu.

Väri- ja viimeistelyvaihtoehdot

Luonnollinen anodisointi tuottaa kirkkaan kalvon, jonka lopullinen sävy riippuu lejeeringistä: matala-kuparilaadut, kuten 1060, 3003, 5052 ja 6063 anodisoituvat puhtaaksi ja kirkkaaksi, kun taas 6061 näyttää hieman harmaalta. Jos väriä vaaditaan, on olemassa kolme reittiä. Orgaaninen värjäys on taloudellisin ja antaa laajimman värivalikoiman, mutta valonkesto on rajallinen. Tina- tai nikkelisuoloja käyttävä elektrolyyttinen värjäys laskee metallia huokosiin ja tuottaa pronssisia ja mustia sävyjä, jotka kestävät hyvin valoa. Integroidut väriprosessit yhdistävät seostuslisäykset anodisointivaiheeseen ja tarjoavat erinomaisen kestävyyden korkeammalla hinnalla.

Kalvon alla oleva mekaaninen viimeistely on yhtä tärkeä kuin itse kalvo. Harjattu, satiini tai syövytetty esikäsittely valitaan ennen anodisointia, eikä sitä voi muuttaa jälkeenpäin, koska anodikalvo on luonnollisessa muodossaan läpinäkyvä ja siinä näkyy jokainen meistiviiva, naarmu ja kiillotuspyörre. Matta- ja teksturoidut pinnat myös hajottavat heijastuksia, minkä vuoksi niitä suositaan suurissa verhouspaneeleissa.

Suorituskyky palvelussa

Syy, miksi anodisoitu levy kestää ulkona, on se, että kalvo on kova, sähköä eristävä keraaminen kerros. Arkkitehtonisen viimeistelyn nopeutettu säänkesto arvioidaan AAMA 611:n altistumis- ja suorituskykykriteereillä, ja pinnoitettujen tai anodisoitujen järjestelmien korroosionkestävyys seulotaan neutraalilla suolasuihkeella ASTM B117:n mukaisesti. Anodisoituja pintoja käytetään myös silloin, kun tarvitaan kulutuskestävyyttä ja dielektristä lujuutta, kuten sähkökoteloissa ja raideliikenteen sisätiloissa.

Suunnitteluvaiheessa tulee tunnistaa kaksi rajoitusta. Ensinnäkin kalvo on hauras: se sietää taipumista runsaaseen säteeseen, mutta se särkyy, jos voimakkaasti eloksoitu levy taitetaan jyrkästi, joten muotoilu on yleensä valmis ennen kalvon kasvattamista. Toiseksi, hitsaus tuhoaa kalvon paikallisesti, joten eloksoidut osat hitsataan ennen anodisointia tai liitetään mekaanisesti eristetyillä kiinnikkeillä galvaanisen parin välttämiseksi teräskomponenttien kanssa.

Anodisoidun arkin määrittäminen

Täydellinen spesifikaatio ilmoittaa metalliseoksen ja karkaisun, anodisoinnin tyypin ja paksuusluokan, värin tai värireferenssin, pinnan viimeistelyn ennen anodisointia ja vaaditut testit hyväksymiskriteereineen. Väriä tulee hallita molempien osapuolten säilyttämän fyysisen näytteen suhteen, koska anodisoitu sävy vaihtelee seoserän ja kalvon paksuuden mukaan, eikä pelkkä numeerinen värikoodi ratkaise julkisivua koskevaa kiistaa. Jos vaaditaan kierrätettyä tai vähähiilistä alumiinia, itse anodisointiprosessi on yhteensopiva toisiometallin kanssa, mutta seoksen on silti oltava sovitun värin anodisoitumisen rajoissa.

Usein kysytyt kysymykset

Q:Kuoriutuuko tai anodisoiva siru kuten maali?
V: Ei. Kalvo on muodostettu itse metallista, joten siinä ei ole pinnoiteliitäntää, joka epäonnistuisi. Vauriot näkyvät kalvossa naarmuna tai halkeamana, jossa alla oleva paljas metalli voi hapettua, mutta ympäröivä kalvo ei nouse pois levyinä.

Q:Kuinka paksu anodisoidun pinnoitteen tulee olla ulkoverhouksessa?
V: AAMA 611:n arkkitehtoninen luokka I, vähintään noin 18 µm, on tavallinen ulkoisen altistuksen erittely. Luokka II, noin 10 µm, on riittävä sisätöihin ja suojattuihin paikkoihin.

Q:Mikä alumiiniseos antaa parhaan anodisoidun ulkonäön?
V: Matalat{0}}kuparilaadut, kuten 1060, 3003, 5052 ja 6063 ekstruusiolejeeringit. Kupari, rauta ja pii lisäävät himmeän tai harmaan sävyn ja voivat aiheuttaa raitoja, joten 6061 maalataan yleensä mieluummin kuin anodisoidaan, kun ulkonäöllä on merkitystä.

Q:Voidaanko anodisoitua levyä taivuttaa tai hitsata kalvon kasvattamisen jälkeen?
V: Taivutus on rajoitettu suuriin säteisiin, koska kalvo halkeilee jyrkän muodonmuutoksen seurauksena ja hitsaus tuhoaa pinnoitteen lämmön{0}}vaikutusalueella. Muotoile ja hitsaa ensin, sitten anodisoi ja käytä mekaanisia liitoksia eristävällä esteellä, kun metalliseos kohtaavat.

Q:Miten anodisoidun kalvon paksuus tarkistetaan toimitetusta paneelista?
V: -Tuhoamaton pyörrevirta-mittaus ASTM B244:ään määritetyissä paikoissa tai kuorimalla ja punnitsemalla ASTM B137:ään kupongissa. Tiivistyslaadun tarkistaa ASTM B680, ja väriä verrataan säilytettyyn vertailunäytteeseen.